Ajatuksia on paljon, mutta jotenkin niitä on vaikea muodostaa sanoiksi. Jo tämä lyhyt aika täällä on muuttanut minua ihmisenä, tai ehkä pikemminkin tehnyt minusta enemmän minän. Alkuviikolla pidetyssä debriefingissä poikien kampusta koskien joku mainitsi, että tuo (työ)porukka saa kaiken lähellään kukoistamaan, ja se pitää paikkansa jossain määrin myös meihin suomalaisiin. Ystävällisyys, huomaavaisuus, iloisuus. Se, kun ei tarvitse hetkeäkään miettiä sitä, ovatko ihmiset ympärilläsi luottamuksen arvosia. Aito hyväntahtoisuus, yhteinen pyrkimys sitä kohti että jokaisella olisi paikka ja mahdollisuus olla oma itsensä. Tän viikon härdellin keskellä bongasin jostain muuttolaatikosta Michaelin käyntikortteja, joissa oli otsikossa näkyvä kirkon slogan, joka kyllä pitää harvinaisen hyvin paikkansa. :) Kaikille tämä ei varmastikaan sovi, mutta mulle täältä on löytynyt "henkinen koti". Nyt sitten vain on edessä työ sen kanssa, miten sen henkisen kodin saa tuotua mukanaan omaan kotiin. Be the change you want to see in the world ja silleen. :)
Tällä viikolla (meidän “lomaviikolla”, heh..) on saanut toimia kunnon sekatyömiehenä/naisena kun on mm. paklattu seiniä, koottu varastohyllyjä, niputettu johtoja ja roudattu kamaa paikasta toiseen. Suomalainen työmoraali on saanut osakseen ihan suhteettomasti kiitosta, yhtenä päivänä Michael ihasteli että ei olis uskonu että me saadaan yhdessä päivässä niin paljon aikaan… ei sitten siinä ruvettu selittelemään, että niin no, oikeastaan me tehtiin tämä homma 2 tunnissa ja lopun aikaa ollaan istuttu ottamassa aurinkoa. :D Tämän viikon aikana on myös saanut kunnolla tuta tämän australialaisen mentaliteetin: tehdään suunnitelma, hylätään suunnitelma ja tehdään uusi, unohdetaan kertoa suunnitelmien muuttumisesta edellisen suunnitelman mukaan toimiville suomalaisille. :D Klo 9:00 on mitä tahansa klo 9:30 ja 11:00 välillä, mutta sitten kun aussit lopulta ilmaantuvat paikalle, pitää liikkua rivakasti sillä itse he ovat hieman huonoja odottamisessa.
Viikko on ollut hieman kaoottinen, niin monta rautaa on kirkko/catalyst –kombolla nyt tulessa, ja myös hieman stressaava koska niin paljon riippuu toisten ihmisten työpanoksesta (sähkö/putki/lattiamiehet muutamia mainitakseni) ja deadlineja on monta: huomenna edessä oleva nuorten tapahtuma kirkolla, viikon päästä alkava lukukausi poikien uudella kampuksella ja uusi yhteistyö Perthin eteläpuolella olevan kirkon ja samantapaisen vaihtoehtoisen koulutusohjelman kanssa… unohtamatta edelleen Michaelin terveysongelmia ja sitä, että he eivät edelleenkään pääse omaan kotiinsa. Tämän kaiken keskellä tyypit, erityisesti Michael mutta muutkin, jaksavat olla iloisia ja ystävällisiä ja kantavat huolta meidän viihtymisestä ja pärjäämisestä. Remonteeraamisen keskellä on saatu myös aikaan hyviä keskusteluja, pienestäkin kysymyksestä Michael intoontuu puhumaan pitkään ja kaikesta näkee kuinka sydämestään mukana hän on työssään sekä kirkkonsa pastorina että catalyst schoolin johtajana ja aboriginaalien ”asianajajana”.Hieno esimerkki siitä, miten sitä jaksaa kaikenlaiset vastoinkäymiset kun takana on vankka arvopohja ja tietää toimivansa oikean asian puolesta.
Tänään otettiin Jaakon kanssa hieman vapaata, ja suunnattiin ensin uudelleen museoon, jossa pääsimme tällä kertaa jopa siihen aboriginaalinäyttelyynkin. Pienessä näyttelysalissa vierähti yli 2 tuntia. Todella puhutteleva kokoelma, tarina maailman ehkä vanhimmasta yhä elävästä kulttuurista ja valkoisten eurooppalaisten ylimielisyydestä. Avasi hieman uudella tavalla tätä täällä tehtävää työtä. Kosketti, ihastutti, vihastutti, ja jätti jälkeensä kysymyksen siitä, olisiko sitä itsekään toiminut yhtään sen paremmin jos olisi siihen aikaan elänyt.
Museon jälkeen vuorossa oli Perth Royal Show, täällä vuosittain järjestettävä viikon mittainen tapahtuma joka on vähän niinkuin yhdistelmä maatalousnäyttelyä, messuja, tivolia ja markkinoita. :D Käytiin mm. rapsuttelemassa cairninpentua (HUONO idea!! ensimmäistä kertaa Kurikasta lähtemisen jälkeen oli todella lähellä ettei tullut itku), seuraamassa paimenkoiranäytöstä sekä maistelemassa viinejä, suklaita, jäätelöitä, pitsaa.... ilta show'ssa päättyi 3D-ilotulitukseen, joka oli kyllä ehkä hienoin ikinä näkemäni ilotulitus. :) Hieno, joskin hieman liian pitkä päivä takana tänään!
Huomenna on sitten vuorossa vielä nuorten tapahtuma iltasella, ja sunnuntaiaamuna starttaa reilun viikon mittainen road trippimme! Ohjelmassa on mm. Pinnacles desert, Kalbarrin kansallispuisto pinkkeine järvineen sekä Monkey Mia & Coral Bay, Ningaloon riutta joka kuulemma vetää vertoja jopa Suurelle valliriutalle. Voitaneen siis sanoa, että odotamme innolla! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti