Mukavuusalueita

Piakkoin alkaa tulla täyteen 2 viikkoa poissa kotoa. Hurjan pitkä aika, joka on toisaalta kulunut vilauksessa.

Ensimmäiset koti-ikävä/kulttuurishokkiajatukset nostivat tänään hieman päätään, tai ehkä ei kyse ole niinkään kulttuurishokista siinä mielessä, että ollaan vieraassa maassa vaan eniten vaikeuksia tuottaa tämä kommuuniasuminen ja jatkuva toisten ihmisten seurassa oleminen vieraassa ympäristössä. Kyllähän mä nautin toisten ihmisten seurasta ja olen sosiaalinen, mutta lisäksi mulla on myös todella suuri tarve yksityisyyteen jota ei täällä ihan samalla tavalla pääse toteuttamaan. Toisaalta ajattelen siitä niin, että täällä ollessani voin tehdä asioita eri tavalla ja etsiä itsestäni sitä übersosiaalista puolta, koska mulla on kolmen kuukauden jälkeen taas loppuelämäni aikaa olla mörkönä yksinään (tai kahdestaan) omassa kämpässä, mutta toisaalta tiedän myös sen, että kolme kuukautta voi alkaa tuntua toooosi pitkältä ja väsyttävältä ajalta jos pitää venyä ja venyä koko ajan.

Noin muuten tänne alkaa pikku hiljaa kotiutua, eikä siinä muutenkaan minulle ole ehkä ollut niin suurta haastetta kuin muutamalle muulle, kun se mikä tekee kodin, on täällä mukana. :) Tai ainakin puolet siitä, kun kuitenkin koirat on tuolla maailman toisella puolen. Kaupassa alkaa tunnistaa tuttuja tuotteita, ympäristö tulee tutummaksi ja Timothy houseen viittaa ajatuksissa ja puheissa kotina. Ihmiset on valtavan ystävällisiä ja joka puolella tuntee olonsa tervetulleeksi. Kunhan tässä vielä kotiutuu enemmän ja enemmän ja tulee työn ja ihmisten kanssa niin tutuksi että ei tarvitse koko ajan olla niin skarppina, niin uskon että tästä ajasta voi nauttia toden teolla. :)

Eilen kävimme taas kävelemässä rannalla ja kun aurinko alkoi paistaa kunnolla ja sopivasti oli bikinit mekon alla, niin olihan se käytävä kastautumassa. :) Aallokko oli niin hurja ettei voinut ajatellakaan varsinaista uimista, kun oli täysi työ siinä, että pysyi paikallaan. Mutta onpahan nyt kokeiltu! Illalla suuntasimme vielä samaisen satama-alueen ravintola/baariin istumaan yksille. Saimme nauttia myös loistavasta mies ja kitara -kombosta joten kaikenkaikkiaan oli varsin hyvä vapaapäivä. :)

Tänään oli sitten vuorossa aamujumalanpalvelus. Kirkossa (joka on mielenkiintoinen tila ostoskeskuksen yhteydessä) oli muutama uusi naama, mutta pääosin piskuinen seurakunta koostuu Parkerin perheestä ja Catalyst schoolin henkilökunnasta eli ihmisistä, joita olemme jo viikon aikana tavanneet. Meidät toivotettiin tervetulleeksi oikein lämpimästi. :) Tunnelma oli vapaampi ja biisit ylistysbiisejä ja mukaan mahtui jotain tuttuakin: Herra kädelläsi, toki englanninkielisin lyriikoin. Oli hyvä aloitus aamulle.

Päivä jatkui Hillary'sin kauniilla satama/ostos/ravintola-alueella jossa hieman kiertelimme pikkukauppoja ja kävimme syömässä kunnon hampurilaisateriat nimensä arvoisessa Australia's finest burgers -ravintolassa. Hilpeyttä aiheutti ravintolan pöydät, jotka oli peitetty piirustuspaperilla ja jokaiseen pöytään jaetut tussit. Vaan niinpä se aika kului rattoisasti kun sai hieman taiteilla ruokaa odotellessa. Mahtava idea!

Reissun jälkeen muu porukka lähti vielä aboriginaaliseurakunnan iltamessuun, mutta me passasimme tällä kertaa ja vietimme sen sijaan rauhallista sunnuntai-iltaa pääosin kahdestaan ja välillä piipahdimme Andrew'n kanssa hakemassa pientä iltapurtavaa. Muutama tunti rauhaa ja hiljaisuutta teki kyllä ihmeitä mielelle, eiköhän tällä jaksa taas yhden työviikon!

Ps. Kommentoikaa, kysykää, ilmiantakaa itsenne arvon lukijat! En varmasti osaa kirjoittaa kaikkia sellaisia juttuja, mitkä kiinnostaa tai mistä haluatte tietää joten speak up. :)